#lekisydän💙 on uusi juttusarja, joka esittelee LeKi-futiksen toimihenkilöitä, jotka mahdollistavat joukkueiden ympärivuotisen harjoittelun ja arjen pyörittämisen. Henkilöitä, jotka toimivat isolla 💙:llä.
Ensimmäisessä osassa on esittelyssä D/E-tyttöjen vastuuvalmentaja Jari Nikara.
Oli vuosi 2011 kun Jari Nikara aloitti kuskaamaan poikaansa Santtua harjoituksiin, eikä jaksanut ajella edestakaisin, vaan jäi seuraamaan harjoituksia kentänlaidalle.
”Silloinen joukkueenjohtaja Parantaisen Marko tuli kysymään, josko laittaisin nappikset jalkaan ja lähtisin avuksi valmennukseen. Siitä pikkuhiljaa tiiviimmin ja tiiviimmin apuvalmentajana mukana. Noin vuosi aloituksesta junioripäällikkö Matti Tuominen kysyi kiinnostusta valmentajakoulutuksiin, ja sille tielle jäin.”
Tuttu tarina monelle suomalaiselle isävalmentajalle, mutta Nikara ei tyytynyt pelkästään valmentajan rooliin.
Oma jalkapallotausta pelaajana Jarilla jäi pariin kokeiluun ala-asteiässä ja satunnaiseen pelailuun höntsyporukoissa opiskeluaikoina, mutta valmennustoiminta on kiinnostanut aina, ja Jari on päässytkin seuraamaan suhteellisen läheltä valmentamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa moottoriurheilun puolelta ennen jalkapallovalmennusta.
Valmennustoiminnasta kiinnostuminen ei ole jäänyt epäselväksi ja nykyään miehen toimenkuva seurassa on varsin moninainen – johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja, mukana talous- ja laadukasvalmennus-työryhmissä, E- ja D-tytöissä vastuuvalmentajana, futis-isä ja kuski. Jari on käynyt Palloliiton E-, D- ja C-valmennuskurssit ja on nykyäänkin tuttu näky koulutuksissa yksittäisissä teemapäivissä.
Jarin valmennusura jalkapallossa lähti käyntiin 2005 -syntyneiden poikien kanssa ensin apuvalmentajana ja myöhemmin vastuuvalmentajana. Apuvalmentajana Jari on toiminut myös 2004 -syntyneiden poikien kanssa, sekä EPTK:ssa (Etelä-Pirkanmaan Taitokoulu) 2005- ja 2008 -syntyneiden poikien kanssa. Monelle LeKi-futis juniorille Nikara on tuttu aikoinaan olleesta kykykoulusta ja taitokoulusta, sekä nykyisestä taitotorista ja seuran taitokisoista.
Valmentajana Jari ajattelee, että ei voi ketään itse varsinaisesti valmentaa tai opettaa, mutta tukee parhaansa mukaan pelaajia itse oppimaan ja kehittymään pelaajina. Jari on maininnut painajaisekseen, että joku pelaaja kokee ”tien noustessa” pystyyn, että kun se valmentaja ei junnuvuosina vaatinut, tai edes koittanut ajaa hommaa eteenpäin.
”Haluan olla pelaajille mahdollistaja, mutta pelaajat tekevät itse ratkaisunsa ja työn.”
Nikara on myös ollut mukana seuran johtokunnassa vuoden 2015 alusta. ”Ilmeisesti oltuani joukkueaktiivi seurassa kuin myös seurayhteistyön tiimoilta minut kutsuttiin mukaan” Nikara kertoo. Muille säännöllisille harrastuksille ei ymmärrettävästi riitä tunnit vuorokaudesta.
”Seuratyössä / valmentamisessa on paljon hyviä puolia. Hyvää kaveriporukkaa, yleishyödyllistä ajankulua, saa olla tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ja se tuo moninaista vaihtelua arkeen. Pidän tätä myös yhtenä erittäin hyvänä tapana harrastaa itse lajia.”
Tuleva sarjakausi on Nikaran toinen D/E-tyttöjen vastuuvalmentajana. LeKi-futiksessa on panostettu paljon viime vuosina tyttöfutikseen ja D/E-tytöissä olikin kuukauden ilmainen kokeilujakso helmikuussa.
”Kokeilujakso onnistui mielestäni hyvin. Kokeilujakso oli jo itsessäänkin kokeilu pelaajamäärän lisäämiseksi. Saimme kuitenkin niin sanotusti kesken kauden, talvella, lyhyellä varoitusajalla reilun tusinan kokeilemaan jalkapalloa, ja voi sanoa, että kaikki olivat innokkaita ja vaikuttivat aidosti kiinnostuneille, samoin ihan hyville pelaajan aluille. Toivottavasti suurin osa innostuu jatkamaan lajin parissa”.
Ensimmäisen talven käytössä ollut Pikku-Vapari on vaikuttanut D/E-tyttöjen harjoitteluun positiivisella tavalla todella paljon. Joukkue saa harjoiteltua säännöllisesti oikealla alustalla hyvissä olosuhteissa ja Pikku-Vapari on myös nostanut kauttaaltaan pelaajien sitoutumista ja harjoitteluaktiivisuutta. Joukkueen tavoitteita kysyttäessä Nikara vastaa hetken pohdiskelun jälkeen:
”Pelaajamäärä on aika niukka, joten suurimmat tavoitteet liittyy pelaajamäärän kasvattamiseen, että saadaan toiminta rullaamaan. Mutta toki nykyisten pelaajien kanssa on myös lajiin liittyviä tavoitteita. Pidetään hauskaa ja harjoitellaan kovaa. Koitetaan pitää siitä kiinni, että jokainen pelaaja kokee kehittyvänsä ja pääsevänsä omiin tavoitteisiin. Tavoitteellisimmille ja innokkaimmille pelaajille koitamme löytää uusia haasteita ja näytön paikkoja myös oman joukkueen ulkopuolelta. Turnauksiin pyrimme varmaan myös yhteisjoukkueilla naapuriseurojen kanssa. Moni varmaan odottelee tavoitteilla myös tuloksellista näkökulmaa… No, keskimäärin on mukavampi voittaa, mutta tappiot kuuluu lajiin ja niiden jälkeen voittaminen tuntuu vielä vähän paremmalle.”
Valmennusvuosia Jarilla on jo monta takana, mutta me LeKi-futiksessa toivomme, että niitä on vielä useampi edessä. Jari on valmentajana vaativa, analyyttinen, oikeudenmukainen ja ottaa kaikki yksilöt huomioon. Jarin joukkueessa saa ja pitää tehdä virheitä, koska niistä oppii parhaiten eikä hän yleensä anna suoria vastauksia vaan laittaa pelaajat pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia. Nikaran pitkäjänteinen tulevaisuutta rakentava ajattelutapa ja kyky löytää positiivisia kehitysaskelia ovat arvokasta seuratyössä. Jarin sitoutumista ja halua kehittää itseään ei voi kuin ihailla! Pelaajien mielestä Jari on innokas ja hyvä valmentaja joka hymyilee ja nauraa paljon!
”Hienoja hetkiä ja muistoja on paljon vuosien varrelta – vaikea nostaa mitään yksittäistä mukavinta muistoa esille. Jotenkin ne mukavimmat muistot liittyy tapahtumiin, joissa on ollut sykettä ja jännitystä, ja ne ovat tarjoilleet niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin, ja sitten päätteeksi kaikki vain hiljenee ja rauhoittuu. Mielessä on sellainen rento hyvä, osin jotenkin tyhjä fiilis – ja tietenkin ne muistot! Jalkapallo on parasta paikan päällä. Lajina jalkapallosta on moneksi, eli kaikki mukaan toimintaan! Olitpa sitten pelaaja, huoltaja, valmentaja, futismamma/-iskä/-mummo/-pappa tai fani.”