#lekisydän
on juttusarja, joka esittelee LeKi-futiksen pelaajia, valmentajia ja muita toimihenkilöitä. Henkilöitä, jotka toimivat isolla :llä.
Tällä kertaa haastatteluvuorossa on Petri Mäkinen, joka on toiminut LeKi-futiksen puheenjohtajan pestissä jo vuodesta 2006 alkaen. Aluksi Lempäälän Kisan jalkapallojaoston puheenjohtajana vuosina 2006-2010 ja vuonna 2010 Mäkinen oli perustamassa LeKi-futista ja jatkaa puheenjohtajan pestissä nyt vuodet 2021-2022.
61-vuotias Mäkinen on LeKi-futiksen puheenjohtajan roolin lisäksi monessa mukana. Hän on kolmen täysi-ikäisen lapsen, yhden tytön ja kahden pojan isä ja perheeseen kuuluu myös Eija vaimo sekä Mila koira. Mäkinen on päätoiminen yrittäjä ja Ylöjärvellä toimiva Girafe Oy täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Petri on myös Lempäälän Monitoimihalli Oy:n (Vaparihalli) perustajajäsen sekä hallituksen puheenjohtaja ja tällä hetkellä myös toimitusjohtaja. Lempäälän kunnanvaltuuston ja sivistyslautakunnan jäsen Petri on ollut vuodesta 2017 lähtien. Lisäksi hän on Lions Club Lempäälä Kanava presidentti, Maalipotku ry:n (entinen SPL:n Tampereen piiri ry) hallituksen jäsen ja SPL:n seuraparlamentin jäsen.
1. Mikä on historiasi jalkapallossa? Mistä kaikki sai alkunsa ja mitä matkan varrella LeKi-futikseen on tapahtunut/missä olet vaikuttanut?
Jalkapalloilun aloitin 7-vuotiaana vuonna 1966 TaPa:n junioreissa. Harjoitukset meillä oli Hippoksen raviradan kentällä Kalevassa. Alku ei ollut kovin lupaava sillä ensimmäisestä pelistä tuli katastrofi kun sain kuusi vuotta vanhemman veljeni futiskengät käyttööni. Kun potkaisin palloa, ensiksi lähti pallo ja sitten kenkä. Pienet vastoinkäymiset kuitenkin voitettiin ja kengät teipattiin tai sidottiin jatkossa nilkkaan narulla kiinni ja kantapäään täytteeksi laitettiin paperia. Joskus 1970 tienoilla lopetin heikohkon jääkiekkourani Ilveksessä ja siirryin futiksessa TPV:n riveihin, missä pelasin A-junioreihin asti. Saksaan suuntautuneen pelireissun jälkeen siirryin polvivamman, ranteen murtumisen ja muutaman muunkin vamman takia valmennus tehtäviin vuonna 1977.
Ensimmäinen valmentamani joukkue oli TPV Takahuhdin kaupunginosajoukkue Merkurius ja sen C/D poikajoukkue. Sen jälkeen toimin TPV:ssa ikäkausi valmentajana vuoteen 1982 asti. Oppia sain valmentajaguru Pentti Kanervalta, joka on LeKi-futiksen edustustakin valmentaneen Mika Kanervan isä. Esikoiseni Joonaksen innostuttua jalkapallosta 1994 siirryin Ilveksen leiriin, jossa toimin aluksi Ruuhilehdon Jerryn aisaparina Peltolammin kaupunginosa joukkueessa. Jerryn kanssa opettelin myös jääkiekkovalmentajan saloja yhden talven verran. Poikani Joonas valittiin Ilveksen 1988 syntyneiden ikäkausijoukkueeseen jalkapallossa ja minua pyydettiin lähtemään mukaan ikäluokan toimintaan. Ilveksessä valmennusurani jatkui kaikkiaan 11 vuotta vuoteen 2005 saakka. Siihen mahtui valmennusta G-junioreista aina B-junioreihin saakka. B-junioreissa toimin joukkueenjohtajana.
2. Mikä yksittäinen muisto/ saavutus olisi sellainen, jonka haluaisit lukijoiden kanssa jakaa?
Muistoja on paljon, mutta kyllä varmasti paras muisto on ottelumatka Esseniin Saksaan vuonna 1977 TPV:n A-junioreiden mukana, sillä reissulla sattui ja tapahtui. Menomatkalla Ruotsin puolella bussimme starttimoottori putosi tielle ja uuden saaminen kesti melko pitkään (saimme uuden vasta Saksassa). Bussin täytyi olla käynnissä koko ajan ja esim. Tanskan puolella nukuimme bussin vierellä tien pientareella ja kun aamulla heräsimme, olimme aivan mustia dieselin pakokaasuista. Ottelut menivät Saksan puolella tosi hyvin ja taisimme voittaa kaikki matsit. Ensimmäisessä pelissä vastustajan kulmatilanteessa minulta jäi osa hampaista kentälle kaksinkamppailutilanteessa ja loppureissu oli aika mielenkiintoinen, mutta ei kovin hauska vajaalla hammasrivistöllä. Kokonaisuudessaan matkasta kuitenkin jäi kivat muistot.
3. Millainen on vuorostaan historiasi LeKi-futiksessa?
Lopetettuani Ilveksessä päätin pitää valmennuksesta tauon, mutta toisinhan siinä kävi. Nuorin poikani Juho, joka on 1999 syntynyt, innostui myös jalkapallosta ja vaimoni ilmoitti hänet Lempäälän Kisan jalkapallo toimintaan mukaan kun toiminta oli sopivan lähellä kotia. Siitä alkoi myös minun LeKi urani aika normaalina polkuna: kentän laidalta valmentajaksi. Aluksi toimin valmentajana -99 ikäluokassa yhdessä Peltoniemen Jorman kanssa. Lopulta toimin ikäluokan vastuuvalmentajana vuoteen 2015 asti. Olen toiminut vastuuvalmentajana myös LeKi-futiksen tyttöjoukkueissa vuosina 2012-2017 ja miesten edustusjoukkuetta valmensin vuonna 2013, jolloin säilyimme 4-divarissa. Siitä kaudesta on muistona myös Regions Cupin ottelu 3-divarin Loisketta vastaan, kun voitimme ottelun murskaavasti 5-1.
4. Missä asioissa LeKi-futis on mielestäsi kehittynyt eniten viimeisen noin viiden vuoden aikana?
Valmennuksen taso on parantunut ja tyttöfutis toiminta on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Poikajoukkueiden nousu Alueliigoihin on ollut hieno juttu. Varsinkin päätoimisen junioripäällikön palkkaaminen vuonna 2017 on tuonut toimintaamme uutta sykettä. Vaparihallin käyttöönotto on parantanut talviharjoittelun olosuhteita huomattavasti ja se tulee näkymään tulevaisuudessa.
5. Olet toiminut LeKi-futiksessa myös Miesten edustusjoukkueen valmentajana ja joukkueenjohtajana.
Millaisena näet edustusjoukkueiden (Miehet ja Naiset) merkityksen LeKi-futiksessa?
Mielestäni myös kasvattajaseurassa täytyy olla pelaajapolun varrella aikuisten edustusjoukkueet. Näihin joukkueisiin pääseminen on yksi porras kehittymisen matkalla ja ennen kaikkea se antaa vielä mahdollisuuden kehittyä lisää jalkapallouralla. Kovalla työllä ja valmennuksella pelaajien ja joukkueiden pääsy pelaamaan ylemmille sarjatasoille on vielä mahdollista. Mielestäni kummallakin edustusjoukkueella on hyvät mahdollisuudet nousta ylemmille sarjatasoille, kunhan pidetään huolta siitä että kiinnostus seuraamme kohtaan säilyy ja sitä pystytään lisäämään oikean suuntaisilla toimenpiteillä.
6. Koetko, että juniorijalkapallo arvostetaan riittävästi Suomessa/ Lempäälässä?
Kumpaankin vastaan: En.
Jalkapallon arvostusta pitää saada nousemaan. Onhan jalkapallo harrastetuin joukkueurheilulaji sekä maailmanlaajuisesti, valtakunnallisesti että paikallisesti. Olosuhteita, varsinkin talviolosuhteita täytyy saada lisättyä ja parannettua. Onneksi meillä on tullut menestystä maajoukkueissa sekä miehissä, että naisissa ja futsalin nousu hyvälle tasolle Euroopassa. Nämä onnistumiset tuovat lajiimme lisää harrastajia ja yhteistyökumppaneita ja sitä kautta lisää myös taloudellisia resursseja myös paikallisesti. Uusi Seurojen Palloliitto konsepti on luotu juuri lisäämään jalkapallon arvostusta maassamme ja myös kansainvälisesti.
7. Millaiset olosuhteet Lempäälässä on mielestäsi jalkapallon harrastamiseen? Mitä toimenpiteitä mahdolliset parannukset mielestäsi vaatisi?
Olosuhteet ovat kohtalaiset, mutta riittämättömät. Uusi tekonurmikenttä vähintään 8v8 pelejä varten tarvitaan kiireesti. Hakkarin nurmikentän kunnossapitoon pitää satsata kunnan puolelta resursseja. Valitettavaa on, että Hakkarin nurmikentän kuormitus, 16 tuntia jalkapalloilijoille on sille tällä hetkellä liikaa. Toinen täysimittainen tekonurmi tulisi todella tarpeeseen. Ehkä se voitaisiin toteuttaa myös hallin muodossa. Toive monitoimihallin rakentamisesta Hakkariin elää vielä mielessäni. Ehkä sen aika on kun pääsemme takaisin normaaliin elämänrytmiin.
8. Toimit Palloliiton valtakunnallisessa Seuraparlamentissa. Kerro hieman mikä sen rooli on suomalaisessa jalkapallossa?
Seuraparlamentin rooli on tuoda seurojen ääni paremmin esille Palloliiton päätöksenteossa. Seuraparlamentissa on 33 vaaleilla valittua jäsentä eri puolilta Suomea. Entisen Tampereen piirin alueelta meitä on mukana neljä edustajaa. Seuraparlamentti valitsee Palloliiton hallituksen jäsenet, seuraparlamentin puheenjohtajan sekä varapuheenjohtajat ja päättää Palloliiton talous- ja toimintasuunnitelmasta.
9. Mihin suuntaan suomalainen jalkapallo tällä hetkellä menee?
Suunta on mielestäni selvästi eteenpäin ja ylöspäin varsinkin maajoukkuetasolla. Kuitenkin resursseja valmennuskoulutuksiin, olosuhteisiin sekä seurojen kehittämiseen tarvitaan reilusti lisää. Meidän pitää saada kunniaan seurojen juniorityö, koska se on voimavara, jolla saamme lisää harrastajia lajimme pariin sekä kasvatettua huippupelaajia. Harrastajamäärät täytyy saada jälleen kasvuun, se on kaiken a ja o.
10. Jos saisit muuttaa yhden asian suomalaisessa jalkapallossa, niin mitä tekisit?
Panostaisin enemmän seurojen välisen luottamuksen kehittämiseen ja sitä kautta seurayhteistyöhön.
11. Vuosi 2020 oli todella poikkeuksellinen johtuen Covid19 pandemiasta. Millaisia vaikutuksia sillä on ollut seuran toimintaan? Entä Lempäälän Monitoimihalli Oy:n toimintaan?
Vaikutukset ovat olleet sekä taloudellisesti että myös psyykkisen jaksamisen kannalta haastavat. Onneksi olemme pystyneet toimimaan koko ajan, vaikkakin pitkiä aikoja etänä. Junioripäällikkö ja muut aktiivit ovat videoineet etäharjoitteita sekä junioreiden että joukkueiden käyttöön. Johtokunta on pystynyt tekemään päätöksiä osin myös vaikeita sellaisia. Onneksi kesäkaudella pystyttiin toimimaan edes osittain normaalisti.
Lempäälän Monitoimihallille Covid19 iski taloudellisesti juuri pahimpaan aikaan. Kaikki vuorot oli saatu myytyä ja toiminta oli muutenkin vakaalla pohjalla. Sitten tuli 13.3.2020 ja kaikki asiakkaat hävisivät, mutta kulut eivät. Erilaisin järjestelyin saimme pidettyä halliyhtiön hengissä. Seurat palasivat lokakuussa harjoittelemaan halliin ja vuorotkin saatiin myytyä lähes 100%:sesti. Usko toimintaan alkoi palata, mutta sitten iski toinen aalto ja joulukuun alusta taas viranomaisten suositus sisäliikuntapaikkojen sulkemisesta. Toivottavasti harjoittelua pystytään jatkamaan alkuvuoden tapaan viranomaisohjeita noudattaen. Onneksi olemme saaneet hankittua halliyhtiölle uusia yhteistyökumppaneita ja sillä tavalla pystyneet jatkamaan toimintaa. Kiitos siitä heille! Toivottavasti rokotukset saadaan kunnolla vauhtiin ja toiminta enemmän normaalimpaan suuntaan. Yhteistyöllä selviämme tästäkin vaikeudesta. Vaparihallin hengissä pitäminen on LeKi-futiksenkin toimintojen kannalta tärkeää ja siksi siihen pitää panostaa myös tulevaisuudessa.
12. Onko isompi jalkapallohalli vielä mahdollinen saada Lempäälään?
Vastasin kysymykseen ja aikaisemmin ja kyllähän se on mahdollista edelleen, mutta töitä sen eteen pitää tehdä porukalla. Lempäälän kunta täytyy saada myös mukaan projektiin. Meidän pitää saada ääntämme enemmän kuuluville myös päättäjien parissa. Tulevat kuntavaalit on hyvä tilaisuus saada ääntämme kuuluville. Olen pitänyt asiaa esillä kunnan valtuustossa ja eri puolue ryhmissä sekä sivistyslautakunnassa, jonka alaisuuteen liikunta kuuluu. Halli voisi olla realistinen 3-5 vuoden päästä.
13. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää LeKi-futiksen pelaajille, toimihenkilöille ja pelaajien vanhemmille?
Haluan kiittää teitä kaikkia jaksamisesta näinä vaikeina aikoina. Lasten, nuorten ja miksei myös vanhempien liikuttaminen on yhteiskunnan tärkeimpiä asioita vaikkakaan se ei ole vielä saanut sille kuuluvaa asemaa yhteiskunnassa. Seurat ja niiden aktiivitoimijat ovat se voimavara joka mahdollistaa monipuolisen ja kohtuuhintaisen liikkumisen ja harrastamisen. Lempäälässä liikkumattomuuden on laskettu maksavan yli 17 milj€ vuodessa. Huikeita lukuja! Nyt pitäisi tehdä todellista työtä tämän tilanteen muuttamiseksi. Pelkät puheet eivät enää riitä.
14. Mitä futis on sinulle tähän mennessä antanut?
Kivoja ihmisiä ympärille ja ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Olen kokenut hienoja elämyksiä ja joskus tuntenut myös onnistuneeni joissakin asioissa. Ennen kaikkea se on antanut yhteisön, jonka jäsen haluan olla ja jossa haluan toimia!
15. Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteesi seuraavalle kaksivuotiskaudelle puheenjohtajana?
Palata takaisin normaaliin kehittyvän seuratoiminnan pariin. Kasvattaa ja kehittää seuraa yhdessä muiden aktiivien kanssa. Varmasti harrastajamäärien kasvattaminen seuran kehittymisen kautta on se avainasia,jota pidän tärkeimpänä tavoitteenani.
16. Millainen seura LeKi-futis on viiden, entä kymmenen vuoden päästä? Mitkä asiat toivot muuttuneen / kehittyneen nykyhetkeen nähden?
Viiden vuoden päästä kaikissa ikäluokissa sekä tytöissä että pojissa on riittävästi pelaajia oman ikäluokan sarjojen toimintaan. Ikäluokkien toiminta on aktiivista ja vakiintunutta. Kaikissa ikäluokissa on riittävästi toimihenkilöitä ja ikäluokkien välinen yhteistyö on toimivaa. Lasten ja aikuisten harrastefutis on saatu sisällytettyä toimintaamme. Miesten sekä naisten edustusjoukkueet pelaavat kakkos- tai kolmosdivaria. Seuran harrastajamäärä on noin 600 ja seura palkitaan vuoden kasvattajaseurana. Uusi iso monitoimihalli Hakkarissa on saatu käyttöön ja toimimme koko Etelä-Pirkanmaalla.
Kymmenen vuoden päästä, kun olen eläkkeellä toivottavasti, toivoisin lukevani tai kuulevani 7G puhelimestani kuinka LeKi-futiksen kasvatti on pärjännyt kansainvälisesti eurokentillä ja on saanut kutsun aikuisten maajoukkueeseen pelaamaan MM-kisoihin. Mutta ennen kaikkea LeKi-futiksen toiminta on aktiivista, suunnitelmallista, laadukasta ja eteenpäin katsovaa.
17. Olet todella monessa mukana. Miten rentoudut?
Kesällä mökkeilen Saimaan rannalla ja rakentelen kaikkea kivaa siellä, kerään marjoja ja sieniä tai ainakin katselen kun vaimo kerää. Lisäksi veneilen, viime kesänäkin kaikkiaan kolme kertaa ja vain yksi potkurin uusinta! Lenkkeilen Mila haukun kanssa, tosin aivan liian vähän Milan ja vaimoni mielestä. Luen myös paljon kirjoja ja ennen kaikkea historiaa ja uutena harrastuksena minulla on sukututkimus. Saunominen ja muutama olut siinä yhteydessä on yksi tärkeimpiä rentoutumiskeinojani. Ja toki myös jalkapallon katsominen telkkarista!
Kuten haastattelusta käy selville niin Pete Mäkinen on todella monessa mukana ja tarinoita miehellä olisi kerrottavana usean haastattelun verran. Ja niitä tarinoita tästä tuhansien tarinoiden miehestä löytyy myös useilta LeKi-futiksen toimihenkilöiltä ja pelaajilta. Tässä muutamia muistoja Petri Mäkisestä:
”Pete houkutteli mua valmentajaksi useamman vuoden ajan ja lopulta vuonna 2016 lähdin mukaan kun loukkaantumiset haittasivat omaa pelaamista ja oma esikoinen oli sopivan ikäinen Palloleikkikouluun ja Pete kysyi mua apuohjaajaksi mukaan. Petrin piti olla itse vastuuohjaaja ja minun hänen apuna, mutta heti ensimmäisellä kerralla Pete heitti pallon mulle ja sanoi katselevansa harjoitukset sivusta koska polvi vaivasi. Jännitti ihan helkutisti ja mitään en muista tuosta ensimmäisestä valmennuskerrasta, mutta ilmeisesti ihan hyvin meni kun sain olla yksin vastuussa talven lopuista Palloleikkikoulun harjoituksista. Innostuin aika nopeasti enemmän ja enemmän valmentamisesta ja pian huomasin sen vievän kaiken vapaa- ja hieman jopa työaikaani. Olen todella kiitollinen siitä, että Pete oli heti valmis antamaan vastuuta minulle ja sitä vastuuta on annettu vuosien aikana hurjasti lisää kun kiinnostusta on riittänyt valmentamiseen ja seuratyöhön.”
– Toni Ryyppö, Aloittavien ikäluokkien vastuuvalmentaja, P8 vastuuvalmentaja
”Pete työhaastatteli mua kun tulin seuraan viemään tyttöfutista eteenpäin ja muistan ajatelleeni, että Pete oli selkeästi tarkka siitä millainen henkilö työtä tulee tekemään. Muistan miettineeni silloin, että moneen työpaikkaan oli löysempi haastattelu. Seura oli Petelle tärkeä asia!”
– Sami Nyyssönen, Naisten edustusjoukkueen ja B-tyttöjen vastuuvalmentaja
”Edustusjoukkueen menestykseellä kaudella 2013 Peten prinsiippi valmentajana oli: kauniita maaleja kauniista syötöistä. Puolustuksen ja keskikentän välillä piti pelata niin sanottua tuplaville kuviota eli sahata keskikentältä takaisin pakille ja tällä tuplavillellä pystyi murtamaan vastustajan moraalin ja puolustuslinjan aivan täysin.
Kaiken kaikkiaan Pete on hoitanut hommat aina viimeisen päälle tai ei ehkä aina ihan viimeisen päälle, mutta Peten omalla tyylillä hommat tulee aina hoidettua. Kirahvi logo on ollut paidoissa pitkään ja kirahvi on semmoinen meidän toteemieläin ollut aina”
– Samu Nevala, Edustusjoukkue
”Olen tuntenut Petrin aika pitkälti saman ajan, kuin olen ollut LeKi-futiksen matkassa eli noin kymmenen vuotta. Petrihän minut seuran junioreihin aikoinaan houkutteli ja on antanut mahdollisuuden kehittää seuraa sekä siinä sivussa itseäni. Tuosta olen hänelle erittäin kiitollinen. Edelleen tuntuu siltä, että hän jaksaa kuunnella minun välillä hyvin kriittisiä kommentteja suomalaisesta jalkapallosta sekä seuratoiminnasta. Suhteemme on kasvanut sille tasolle, että voimme käydä myös todella kiivastakin keskustelua eri aiheista ollen vahvasta eri mieltä mutta lopulta löytäen yhteisen näkemyksen ja suunnan.
Jännä juttu sinällään, että en muista meidän suhteemme osaltaan mitään mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen, vaikka Petellä värikkäitä juttuja on ja hänen elämässään on paljon tapahtunut. Niinhän toki jokin sanonta taitaa mennä, että: tekevälle sattuu. Olen monta vuotta jo ihmetellyt, miten monessa Pete on mukana ja miten hän näistä kaikista onnistuu selviytymään. Hän siis todellakin tekee ja varmasti välillä sattuu ja tapahtuu. Semmoinen asia on jäänyt kyllä ikuisesti mieleen, kun Mäkinen valmensi yhden kauden seuran edustusjoukkuetta. Olin ennen kautta aivan varma, että nyt tulee lähtö Nelosesta Vitoseen. Niin vain Mäkinen näytti myös valmennuksellisia taitojaan ja hilasi joukkueen muistaakseni kirkkaastikin kuiville ja minä olin pari kierrosta Petelle pystyssä.
Täytyy kyllä ihailla suuresti Peten panosta (niin ajallista, kuin rahallista) LeKi-futiksen ja lempääläläisen jalkapallon eteen. Ilman hänen panostaan esimerkiksi Pikku-Vaparihallia ei olisi. Peteä voi todellakin pitää jalkapallo- ja seuraihmisenä. En ole koskaan kuullut hänen valittavan, että kun joutuu niin ja niin paljon jalkapallon tai LeKi-futiksen eteen tekemään töitä. Lisäksi ihailen hänen viileyttään ja positiivisten asioiden näkemistä vaikeissakin tilanteissa ja paineen alla.”
– Matti Tuominen, Junioripäällikkö
”Pete oli tai on edelleen kova tuomaan vähän yllätyksiä edustuksen saunailtoihin ja se on hieman kuten joulupukki tulisi paikalle kun Pete saapuu paikalle hieman myöhässä saunailtaan, mutta aina siellä pukin säkissä on jotain herkkua pelaajille.”
– Tomi Karjalainen, Edustusjoukkue
”Kausi kun Pete Mäkinen oli edustusjoukkueen valmentaja oli myös itselleni debyyttikausi LeKi-futiksen edustuksessa. Hienoja maaleja hienoista syötöistä klassikko sanonta kulminoituu hyvin Peten maalintekoharjoituksiin kyseisellä kaudella. Maalintekoharjoitus oli se, että Lehtimäen Janne ja toinen Heinosen veljeksistä laittaa keltaisen liivin päälle, Leinosen Jyri maaliin ja kaikki muut ryhmittyivät puoleen kenttään ja piti taikoa maali mahdollisimman kauniisti. Kaksi puolusti noin 10-12 hyökkääjää vastaan. Tätä kun oli hetken tehty otettiin vielä toinen toppareista pois ja jatkettiin. En ole aikaisemmin enkä myöhemmin tällaisia valmennusmetodeja nähnyt, mutta tuntui toimivan! Sillä kaudella tuli hienoja maaleja hienoista syötöistä ja muistaakseni LeKi-futiksen paras tai toisiksi paras sijoitus Nelosessa koko historiassa. Lisäksi kyseisellä kaudella Peten virallinen debyytti ottelu LeKi-futiksen päävalmentajana oli Regions Cupin ottelu Loisketta vastaan mikä voitettiin 5-1.”
– Sampo Clewer, Edustusjoukkue
