#lekisydän
on juttusarja, joka esittelee LeKi-futiksen pelaajia, valmentajia ja muita toimihenkilöitä. Henkilöitä, jotka toimivat isolla :llä.
Tällä kertaa esittelyvuorossa on Veera Malmberg, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt valmentamaan jo useamman vuoden. Veera on toiminut ohjaajana Palloleikkikoulussa ja on ollut vahvasti mukana F/G-tyttöjen valmennuksessa ensin valmentajana ja myöhemmin myös vastuuvalmentajan roolissa. Kaudella 2019 F-tyttöjen valmennus palkittiin vuoden valmennustiiminä ja samana vuonna Veera palkittiin myös Nuori valmentaja kiertopalkinnolla perusteluiden ollessa: ”Sitoutunut, halukas oppimaan, vastuuntuntoinen ja jo nyt taitava vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Hän on toiminut vastuullisessa roolissa niin Palloleikkikoulussa kuin F/G-tyttöjoukkueessa.”
Veera tulee toimimaan myös huomenna alkavan talvikauden Palloleikkikoulun vastuuvalmentajana.
1. Oma tausta jalkapallossa?
Aloitin pelaamaan E-tyttö ikäisenä, vuonna 2014 tai 2015 ja pelasin viisi vuotta LeKi-futiksen tyttöjoukkueissa. Lopetin oman harrastamisen keväällä 2020 koulu- ja työkiireiden takia, ja myös siksi että halusin keskittyä enemmän tulevaisuuteeni valmentajana, kuin pelaajana.
2. Miten LeKi-futiksen tyttöfutis mielestäsi muuttui omien pelivuosiesi aikana?
Ehdottomasti parempaan suuntaan. Kun aloitin ei valmentajilla luultavasti ollut tämän päivän tasoisia koulutuksia tai tietämystä eri osa-alueista yleisliikunnallisesti, ei myöskään ollut minkäänlaista oheisharjoittelua ennen D-tyttöikää. Tyttöjoukkueita oli silloin ehkä kaksi ja ikäerot olivat todella suuria, nykyään melkein jokaiselle ikäluokalle riittää innokkaita pelaajia. Valmentajiakin oli silloin niukasti ja mielestäni Nyyssösen Sami toi LeKin tyttöfutikselle ihan uuden boostiin, ja silloin minäkin aloin vasta kunnolla tajuamaan mitä jalkapallo on. Samin mukana alkoi myös pyöriä ajatus siitä että pelaajatkin voivat valmentaa nuorempia ikäluokkia oman harrastuksen ohella, eikä aina tarvitse etsiä uusia ihmisiä LeKin ulkopuolelta hoitamaan asioita. Muutos on siis ollut hurja ja nykyään LeKi-futiksessa on mahdollisuus kaiken ikäisten tyttöjen harrastaa jalkapalloa, juuri sillä tavalla kuin haluaa, sekä mahdollisuus saada todella tasokasta valmennusta iästä riippumatta, sillä melkein kaikki valmentajat käyvät vähintään Futisvalmentajan starttikoulutuksen ja todella moni kouluttaa itseään vielä pidemmälle.
3. Miten päädyit valmentajaksi?
Nykyisillä F-tytöillä, jotka silloin olivat G-tyttöjä, oli sellainen kummipelaaja-asia oman joukkueeni kanssa, minkä kautta kävimme välillä apuvalmentajina tyttöjen harjoituksissa. Siitä 2017 vuodesta lähtien sitten olen ollut toiminnassa mukana ensin valmentajana ja myöhemmin myös vastuuvalmentajana.
4. Valmentamisessa parasta / haastavinta?
Valmentamisessa parasta on ehdottomasti nähdä kun valmennettavat kehittyvät, eli tavallaan nähdä se oma työnjälki. Homma myös toimii kun on hyvä valmennusporukka ympärillä, joiden kanssa voi jakaa omaa tietämystään ja saada toisilta myös lisää tietoa tietyistä asioista. Tiimihenki on LeKi-futiksessa mainio, kaikki auttaa toisiansa ja ketään ei jätetä yksin. Haastavinta minulle valmentamisessa on yhteen asiaan kerralla keskittyminen, olen tässä jo kehittynyt, mutta ennen usein yritin opettaa jalkapallosta kaiken yhden pelin tai harjoituksen aikana, eikä siitä luultavasti jäänyt pelaajille paljoakaan mieleen vaan se ennemminkin hämmensi heitä.
5. Miltä käymäsi Palloliiton koulutukset ovat tuntuneet? Onko niistä ollut hyötyä? Entä muut koulutukset?
Mielestäni Palloliiton koulutukset ovat olleet hyviä. Koulutuksissa on tullut kerrattua jo tuttua tietoa, mutta myös kehitystä valmentajana on tullut lisää. Parasta mielestäni koulutuksissa on se että koulutettava ryhmä ei ole liian iso ja valmentajat saavat jakaa keskenään tietojaan ja taitojaan ja saadaan oppia toisilta. Koulutukset ovat mielestäni tehneet LeKi-futiksta myös yhtenäisemmän seuran, sillä niissä kohtaavat eri ikäluokkien valmentajat, jotka eivät luultavasti muuten tekisi paljoakaan yhteistyötä. Myös koulutuksissa olevat esimerkkiharjoitukset, sekä seurantaharjoitukset ovat mielestäni kehittäneet minua valmentajana. Vuorovaikutuskoulutus oli mielestäni myös todella hyvä, sillä siellä käytiin läpi asioita joita en olisi luultavasti koskaan muuten tullut ajatelleeksi, ja opin paljon uutta joukkueen toiminnasta yhdessä ja valmentajien roolista ryhmän ylläpitäjinä.
6. Miten koet kehittyneesi valmentajana? Missä asioissa olet erityisesti mennyt eteenpäin ja miksi?
Olen kehittynyt kyllä ihan kaikessa. Ensimmäisenä tulee mieleen äänenkäyttö, sillä kun uskalsin alkaa käyttämään enemmän ääntä tuli valmentamisesta todella paljon helpompaa ja pelaajat alkoivat kuuntelemaan paremmin. Olen myös oppinut eri ikäluokissa valmennettavia asioita ja sen että milloin pitää mitäkin valmentaa. Myös sellainen pelaajien huomiointi ja mukaan saaminen on kehittynyt, luultavasti myös sen äänenkäytön mukana. Olen myös oppinut olemaan tiukka valmentaja, mutta myös sellainen leikkisä ja kaverillinen, se on mielestäni yksi suurimmista ja tärkeimmistä asioista mitä olen oppinut. Valmennan täysillä, treenit vedetään täysillä, mutta aina pyritään pitämään kivaa ja treeneissä sekä peleissä tulisi aina olla hauskaa. Haluan siis olla valmentaja, joka on tiukka mutta hauska.
7. Olet tulevan talven Palloleikkikoulun vastuuvalmentajana. Miten Palloleikkikoulu eroaa joukkuetoiminnasta ja mitä Palloleikkikoulun harjoituksissa tehdään?
Palloleikkikoulussa vasta opetellaan pallon kanssa tekemistä ja ryhmässä oloa, ilman pelejä tai oheisharjoituksia. Harjoituksia on myös vähemmän kuin joukkuetoiminnassa, sillä Palloleikkikoulu järjestetään vain kerran viikossa. Jalkapalloa opetellaan leikkien kautta, rennossa ilmapiirissä, jossa mitään ei tarvitse etukäteen vielä osata. Siellä tutustutaan myös muihin lapsiin, sekä opetellaan yhteistyötä. Palloleikkikoulu on siis jalkapallon opettelua leikkien ja pelien avulla muihin Palloleikkikoululaisiin samalla tutustuen.
Talven Palloleikkikouluun pääset ilmoittautumaan täältä: Talvikauden Palloleikkikoulu 2015 ja 2016 syntyneille tytöille ja pojille.
