Yhdessä olemme enemmän, yhdessä menestymme.
Meillä on paljon erilaisia pelaajia eri jalkapalloseuroissa. Osa pelaajista tavoittelee tai ainakin unelmoi pelaamisesta aikuisena korkealla tasolla, jopa ammattilaiskentillä. Osa pelaajista on mukana, koska futis vain on niin kivaa ja kaveripiiristäkin useampi pelaa. Varmasti on pelaajia, joiden perhetausta ikään kuin ohjaa heidät lajin pariin. On varmasti niitäkin, jotka ovat mukana vain sen takia, että heidät satutaan tuomaan treeneihin, kun joskus päätös joukkueeseen/ seuraan liittymisestä on tehty. Monella motivaattori olla mukana voi löytyä monesta eri asiasta. Joillakin on vielä etsinnässä tai pohdinnassa se perimmäinen syy olla toiminnassa mukana. On huomionarvoista, että kaikki pelaajat eivät hyppää ”pelaajan polulle” heti Palloleikkikoulusta, vaan mukaan tullaan vielä jopa 12- vuotiaana. Voidaan siis todeta, että seuran toiminnassa on valtavasti eri taustoilla ja erilaisilla motivaatiotasoilla olevia pelaajia. Jokainen näistä pelaajista tulee huomioida oma yksilönään, isommassa yhteisössä – joukkueessa ja seurassa. Melko haastavaa, eikö?
Kuten pelaajilla, myös valmentajilla ja seurassa muissa rooleissa toimivilla on omat syyt, tavoitteet ja intressit olla jalkapalloseuran toiminnassa mukana. Oma roolini jalkapalloperheessä on toki muuttunut vuosien saatossa, mutta siinä rinnalla myös omat tavoitteet, motivaattorit ja ehkä arvotkin ovat muuttuneet. Olen varmasti täysin eri valmentaja ja seurajohtaja nyt kuin kolme, viisi, saati kymmenen vuotta sitten. Varmasti muutos on ollut samalla sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan, riippuen miltä kantilta asiaa katsoo. Joka vuosi oppii paljon lisää, niin lajista kuin itsestäänkin. Halutessaan jopa yhden päivän aikana oppii lisää, jos vain antaa sille mahdollisuuden (hyvä vinkki myös kaikille pelaajille). Myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu, samoin jalkapallo lajina elää jatkuvaa muutosta, joten on ihan luonnollista, että ihmiset siinä sivussa muuttuvat tai kehittyvät. Mitä pidempää on lajin parissa, mitä enemmän kouluttautuu ja oppii tuntemaan ihmisiä, sitä vähemmän tajuaa ymmärtävän lajista. Tai ainakin ymmärtää sen, että moni asia ei olekaan niin yksinkertainen ja mustavalkoinen kuin ehkä aiemmin kuvitteli olevan. Tasaisin väliajoin on hyvä kysyä ja nähdä mitä muissa seuroissa tehdään, ihan oppimismielessä ja päästäkseen ulos siitä kuplasta, johon kovin helposti ajautuu oman seuran/ joukkueen parissa ainoastaan työskennellessä.
Suomi on sen verran pieni maa maantieteellisesti katsottuna mutta myös jalkapallon näkökulmasta. Vaikka jalkapallo on Suomessa harrastajamäärältään suurin urheilulaji noin 130 000 rekisteröidyn pelaajan voimin, on oltava rehellinen sen suhteen, että koko jalkapallomaailman mittapuulla olemme pieni toimija. Monissa isommissa jalkapallomaissa resursseja on jopa hukattavaksi asti. Suomessa meillä ei tuohon resurssien hukkaamiseen ole ollenkaan varaa, mikäli haluamme jatkossakin olla myös kansainvälisesti kilpailussa mukana. Sama asia pätee oman näkemykseni ja kokemusteni osalta myös tänne ”ruohonjuuritasolle”, jossa me LeKi-futiksessa pitkälti toimimme. Yksinkertaisesti täysin yksin toimimalla me emme pystyisi toimimaan nykyisellä tavalla ja tuottamaan nykyisiä ”palveluja”, seuran kehittymisestä puhumattakaan.
Jotta voimme vastata erilaisten pelaajien tarpeeseen, saada lisättyä ja jalkautettua osaamista eri tasoilla sekä hyödyntää paremmin niukkoja resursseja (esim. olosuhde, toimihenkilö), lienee järkevä miettiä asioita hieman laajemmin ja pyrkiä toimimaan yhteistyössä muiden kanssa.
Palloliitolla on myös oma roolinsa seurayhteistyön osalta. Kattojärjestö on viime vuosina kannustanut seuroja enemmän tekemään yhteistyötä. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi yhteisjoukkueiden muodostaminen on helpottunut merkittävästi. Ilmapiiri on muuttunut enemmän tiedon jakamisen suuntaan. Myös liiton strategiassa vuosille 2020–2024 yhtenä valintana on tavoitteellisesti johdetut verkottuneet seurat. Josta johdettuna yhtenä tavoitteena on: laadukkaat pelaajapolut seurayhteistyönä. Taloudellisesti merkittävä panostus on eri seuroissa ja seurayhteisöissä toimivat VOKit (valmennusosaamisen kehittäjä).
LeKi-futiksen osalta seurayhteistyö on etsinyt muotoaan lähes koko seuran olemassaolon ajan. Vuosien saatossa on ollut yksittäisiä yhteisjoukkuevirityksiä, seurojen välisiä sopimuksia yhteistyöstä sekä useamman vuoden mukana oleminen aktiivisessa roolissa Etelä-Pirkanmaan Taitokoulussa (EPTK). Lisäksi yksittäisten valmentajien luomien kontaktien ja verkostojen avulla on saatettu tehdä pienimuotoista yhteistyötä jonkun toisen seuran kanssa myös yli lajirajojen. Kuten jalkapallossa ja elämässä yleensä, olemme kokeneet onnistumisia ja epäonnistumisia myös yhteistyökuvioissamme. On kuitenkin todettava, että olen äärettömän tyytyväinen, että olemme kokeilleet erilaisia vaihtoehtoja ja kokeneet noita onnistumisia ja epäonnistumisia sekä siinä ohessa analysoineet yhteistyömalleja monelta eri kantilta.
Uskallan väittää, että olemme vuosien saatossa hukanneet monessa seurassa, LeKi-futis mukaan luettuna, aikaa ja resursseja liian pitkälle vietyyn ja liialliseen kilpailuun jalkapalloseurojen välillä. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten oli hyvin tyypillistä se, että jokainen seura pyrki olemaan vähän kaikkea. Uskottiin melko sokeastikin, että voimme kilpailla tasapäin muiden kanssa. Toimittiin omissa seuroissa ja alueen muut seurat koettiin kilpailijoina, joille ei vahingossakaan kerrottu mitään sellaista mistä he voisivat hyötyä. Tunnistan tästä ajattelusta myös itseni vuosien takaa. Usealta seuralta puuttui selkeä visio siitä millainen jalkapalloseura he haluavat olla. Esimerkiksi: Yritettiin olla todella laadukas kasvattajaseura, samalla panostaen merkittävästi aikuisten joukkueisiin ja siinä sivussa myös ns. harrasteryhmille piti löytää myös paikkansa. Harvassa olivat ja osaltaan ovat edelleen ne seurat, jotka avoimesti ja selkeästi profiloituvat tietynlaiseksi seuraksi. Ymmärrän toki, että seuroissa, kunnissa ja alueissa on paljon eroja. Ihan yksinkertaista tuollainen profiloituminen ei ole, mutta siinä varmasti auttaisi se, että pysähdyttäisiin hetkeksi miettimään mikä on toiminnan ydintarkoitus, mitä me tavoittelemme ja millaisin askelin me siihen pääsemme, rehellisesti, resurssit ja voimavarat tunnistaen. Mikä on seuramme rooli ja aseman suomalaisessa jalkapallossa sekä paikallisena/ alueellisena vaikuttajana.
LeKi-futiksessa on strategista suuntaa pohdittu ja työstetty jo useampi vuosi. Vihdoin näyttää siltä, että olemme saamassa jotain valmista aikaiseksi. Seuraava vaihe strategiatyössä on sen julkaisu, jonka jälkeen jalkauttaminen voidaan kunnolla aloittaa. Hienoja kuvioita voidaan aina piirrellä, mutta oleellisinta mielestäni on se miltä toiminta näyttäytyy kentällä ja onko se seuran tavoitteiden ja arvojen mukaista. Tavoitteiden mahdollistajana tuossa kyseisessä strategiassa on aktiivinen yhteistyö muiden seurojen kanssa, jotain siitä mainitakseni. Toisena nostona mainittakoon arvo välittäminen. Toivottavasti pian on se hetki, jolloin LeKi-futis johtokunnan johdolla tulee esiin tuon strategian kanssa.
LeKi-futis on nyt kolmatta kautta (nykyinen sopimus) tehnyt tiivistä yhteistyötä Tampereen Ilveksen kanssa. Kyseiseen seurayhteistyöyhteisöön kuuluu myös Ylöjärven Ilves, Oriveden Tuisku ja Viialan Peli-Veikot. Täten yhteistyö ulottuu myös näihin muihin Ilveksen yhteistyöseuroihin, josta konkreettisena esimerkkinä on 2009- poikien yhteisjoukkue Ylöjärven Ilveksen kanssa. Tätä blogia kirjoittaessa näyttää siltä, että pääsemme lähiaikoina kertomaan myös laajemmasta yhteistyösopimuksesta toisen seuran kanssa.
Kokonaisuutena olen tyytyväinen tämän yhteistyön ensimmäisiin kausiin, joita ei vallitseva koronaviruspandemia ole ainakaan helpottanut. Siihen nähden, että edelliset kaksi vuotta ovat olleet melkoisen epävarmuuden ja jatkuvien muutosten keskellä toimimista, olemme saaneet kuitenkin tehtyä ihan konkreettisia asioita yhdessä. On toki rehellisesti myönnettävä, että läheskään kaikki suunniteltu ei ole vielä toteutunut, mutta vahvasti uskomme siihen, että ne toteutuvat ennemmin tai myöhemmin.
Mikä on ajanut LeKi-futiksen Ilveksen yhteistyöseuraksi? Yhteistyössä kaiken lähtökohta on se, että siitä hyötyvät molemmat seurat ja toiminnassa on selkeät, konkreettiset toimintamallit, joilla tuota hyötyä saadaan. Asioita voidaan sopia ja kirjoittaa papereihin, mutta oleellisinta on se, miten toiminta näyttäytyy joukkueiden ja pelaajien arjessa. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö myös yksittäisten toimijoiden väliset suhteet vaikuttaisi yhteistyössä onnistumiseen. Lähtökohta on toki se, että seurat tekevät yhteistyötä, eivät yksittäiset henkilöt seurojen sisällä. Mutta päätöksiä seuroissa tekevät myös ihmiset, jolloin on selvää, että luottamuksellinen suhde on avain toimivalle yhteistyölle ja kerran menetetyn luottamuksen takaisin saaminen on sangen vaikeaa. Merkittävänä asiana pidän myös Ilveksen aitoa kiinnostusta saada juuri LeKi-futis yhteistyöseuraksi. Ja kuten kaikki varmasti tiedostavat, Ilves on merkittävä vaikuttaja pirkanmaalaisessa, kuin myös suomalaisessa jalkapallossa. Olisi ehkä tyhmääkin kieltäytyä yhteistyöstä, etenkin jos me siitä hyödymme.
Välillä kuulee puhuttavan, että mitä hyötyä seuralle on tuosta Ilves-kumppanuudesta, kun parhaat pelaajat ohjataan siirtymään sinne ja sen johdosta joukkueet loppuvat pelaaja- ja/tai motivaatiopulan johdosta. Näin on käynyt aiemmin, ennen nykyistä yhteistyösopimusta ja osaltaan niin on käynyt myös viimeisen kahden vuoden aikana. Nykyään ero on siinä, että yksikään siirto ei tapahdu ilman, että seurat siitä keskustelisivat. Yhtenä yhteistyön tavoitteena on kehittää LeKi-futiksen toimintaa niin, ettei kenenkään pelaajan tarvitsisi siirtyä ainakaan ennen D-ikäluokkaa ja ainoastaan sellaisten pelaajien, jotka kulkevat ns. huippu-urheilupolkua, kannattaa ylipäätään siirtyä.
Mitkä ovat Ilvesyhteistyön keskeisimmät sisällöt ja mitä yksittäinen pelaaja tai valmentaja siitä hyötyy? Yhteistyön päätavoitteiksi on kirjattu:
- mahdollistaa yksittäisten pelaajien laadukas pelaajapolku
- tarjota kaikille mahdollisuus oman tasoiseen toimintaan
- valmennuskoulutus ja tutortoiminta
- seurayhteistyö kaikilla tasoilla
- avoimuus seurayhteistyössä
Kuulumalla Ilveksen seurayhteisöön saamme käyttöömme aiemmin mainittua Palloliiton tukemaa VOK (valmennuksen osaamisen kehittäjä) osaamista. Ilveksen VOK:na toimii Petri Plym. Petrin osaamista hyödynnämme erityisesti E-ikävaiheen osalta sekä seurayhteisön sisäisissä valmentajakoulutuksissa. Tuntimäärällisesti puhumme yhdestä illasta kentällä/viikko, joka on merkittävä resurssi.
Valmennuskoulutuksen osalta kumppanuus mahdollistaa valmentajien koulutukset suunnitelmallisesti ja ketterästi sekä myös edullisesti. LeKi-futiksen, kuten myös Palloliiton tavoitteena on kouluttaa kaikki lasten ja nuorten parissa toimivat valmentajat vähintään Futisvalmentajan starttikurssilla. Koulutettujen valmentajien myötä myös pelaajat hyötyvät. Koulutus ja tietotaidon jakaminen ei rajoitu pelkästään vain valmennuskoulutuksiin. Lisäksi LeKi-futiksen valmentajilla on Ilveksen materiaalia F- ja E-ikävaiheiden osalta käytettävissä oman harjoitus- ja kausisuunnitelman tueksi. Yksi merkittävä hyöty LeKi-futikselle on seurojen urheilujohdon välinen avoin keskusteluyhteys. Tieto liikkuu nykyään paremmin sen suhteen, millaisia ominaisuuksia pelaajilta vaaditaan esimerkiksi kansallisella huipulla. Seurasiirtojen jälkeen on myös tärkeää palata seurasta pois siirtyneisiin pelaajien pelaajapolkuun. Miten he nykyään pärjäävät? Onko kehitys ollut odotetun laista. Mitä puutteita heillä on verrattuna esimerkiksi muihin junnuliigojen (vahva Etelä-Länsi Liiga) pelaajiin. Tämä antaa tärkeää infoa tulevien ikäluokkien toiminnan kehittämiseen.
Vanhemmissa ikäluokissa on ollut havaittavissa liikehdintää myös Ilveksestä LeKi-futiksen suuntaan ja tuota liikehdintää toivotaan tapahtuvan myös jatkossa. On ollut mukava huomata, että LeKi-futiksesta Ilvekseen lähteneitä junioreita on joitakin palannut takaisin kasvattajaseuraansa. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että yksittäisen pelaajan mahdollisen siirron hetkellä käytäisiin seurojen johdolla keskustelu, jossa mukana on valmentajat, valmennuspäälliköt, pelaaja ja hänen vanhempansa. Koen ja kokemuskin on ehkä sen osoittanut, että tällöin paluu on aina mahdollista, jos huippu-urheilupolku käy liian raskaaksi tai pelaaja ei muuten vain kykene tai halua jatkaa Ilveksessä.
Muutaman ikäluokan kanssa on toteutettu mallia, jossa seurajohtoisesti on yksittäisille pelaajille tarjottu mahdollisuutta osallistua esimerkiksi koko kauden osalta Ilveksen harjoituksiin kerran viikossa. Lisäksi pelaajan on voinut erikseen sovitusti osallistua turnauksiin ja testitapahtumiin. Siirtoa on pohjustettu pidempi aika ja samalla mietitty kannattaako pelaajan oikeasti siirtyä ja mikä on siirrolle järkevin ajankohta. Lähtökohta siirron ajankohdan oikea-aikaisuudelle on se, että pelaaja ei saa enää LeKi-futiksessa riittävästi haastetta ja tukea pelaajana kehittymiselle ja että hän on riittävän hyvällä tasolla siirtyäkseen Ilveksen top-joukkueisiin.
Tulevaisuuden tavoitteena on laajentaa seurayhteistyötä konkreettisemmin ja selkeämmin koskemaan myös tyttöpelaajia. Lisäksi kahtena edellisenä kautena koronaviruksen takia peruuntuneet yhteistyöseurapäivät, joissa pelien ja koulutuksen lisäksi on osallistuminen Veikkausliigapeliin tai Kansallisen Liigan peliin, saadaan toivottavasti tulevana kesänä järjestettyä.
Yhteistyöstä puhuttaessa pitää muistaa myös kumppanimme Lempäälän Syonkan Judo ja Crossing Piippokeskus (kehonpainoharjoittelu). Molempien kumppanien osalta lähdettiin aikoinaan liikkeelle oikeastaan kolmesta kantavasta teemasta. Talviharjoitteluolosuhteet ennen Pikku-Vaparihallia olivat sen verran surkeat, että aktiiviharrastajille piti löytää lisää harjoituksia sekä tiloja harjoittelulle. Harjoittelua haluttiin samalla monipuolistaa sekä opastaa ja tukea valmentajia ottamaan myös fyysinen harjoittelu mukaan joukkueiden jokapäiväiseen harjoitteluun. Jakamalla valmennusvastuuta uskomme seurassa, että valmentajat myös jaksavat hieman paremmin ja pidempään. Tulevaisuudessa oheisharjoittelu ja oikeanlainen fyysinen harjoittelu läpi pelaajapolun on asia, jota meidän tulee tarkastella todella tarkkaan. Harjoittelun tulee olla riittävällä tavalla kuormittavaa, mutta asioita pitää tehdä oikein ja pitkäjänteisesti. Pelaaja on tärkeä pitää terveenä, mutta nykyistä paremmin meidän tulee myös ottaa vastuuta ihan perusliikuntataitojen ja liikemallien opettamisesta. Tai sitten siinäkin tehdä yhteistyötä eri toimijoiden (muut seurat, muut lajit, koulu, liikunnan ammattilaiset ym.) kanssa.
Aloittavien ikäluokkien ja F-ikävaiheen valmennuskoordinaattoriksi palkatun Toni Ryypön johdolla on aloitettu kouluyhteistyötä, pitkälti valtakunnallisen Harrastava koululainen- hankeen kautta. Jatkossakin haluamme olla kyseisessä toiminnassa mukana, ainakin mikäli siitä maksettava korvaus seuralle pysyy nykyisellään. Hankkeen ideahan on kaunis ja kannustettava; taata jokaiselle lapselle harrastus. Lisäksi sen yhteydessä on puhuttu paljon siitä, että harrastaminen on koulupäivän yhteydessä, joka madaltaa kynnystä osallistua. Tämäkin on ehdottoman kannatettava asia, mutta toivon todella, että tulevaisuudessa kyseinen toiminta ulotettaisiin koskemaan myös niitä lapsia, jotka harrastavat seuroissa. Tässä on ehdottomasti eri seurojen, lajirajojen yli ja koululaitoksen yhteistyön paikka. Uskallan väittää, että jo sillä olisi suuri vaikutus, jos esimerkiksi jalkapalloa harrastava lapsi saisi kerran viikossa kehoa laajasti kuormittavan fysiikkaharjoituksen liikunnan ammattilaisen ohjaamana, heti koulupäivän jälkeen/ koulupäivän yhteydessä. Puhumattakaan siitä, jos välillä tuo harjoitus olisi ihan jalkapalloharjoitus. Myös varhaiskasvatuksen kanssa meidän tulee jatkossa olla tiiviimmässä yhteistyössä.
Nykyhetki ja myös tulevaisuus näyttävät siis hyvältä, etenkin jos saamme kehitettyä ja vahvistettua nykyisiä yhteistyömalleja. Vaikuttaa siltä, että yleinen ilmapiiri on muuttunut avoimempaan suuntaan. Mikä tähän on vaikuttanut? Uskaltaisin väittää, että menestyminen huipputasolla on auttanut myös siihen, että keskustelu on muuttunut avoimempaan suuntaan ja ”kampittamismentaliteetti” on muuttunut toisten tukemiseen ja yhteisen hyvän tavoitteluun. Joukkuelajien, erityisesti pallopelien, menestymisen yhteydessä on lajien sisällä koettu, että tämä onkin yhteinen juttu, eikä menestyminen ole keneltäkään pois. Viikolla Ylen Urheiluhullut podcastissa nostettiin yhteistyön merkitys joukkueiden menestyksen taustalla. Tuossa yhteydessä sillä tarkoitettiin joukkueen toimijoiden keskinäistä yhteistyötä, kunnioitusta, toimintakulttuuria ja ymmärrystä, että yksilöinä emme pärjäisi niin kuin pärjäämme joukkueina, oli kyseessä sitten jääkiekko, koripallo, futsal, lentopallo tai jalkapallo. Tämän oivalluksen ja yhteistyön merkityksen ymmärtämisen toivoisi ”valuvan” myös useaan jalkapalloseuraan.
Itse innostuin noin kaksi vuotta sitten, pitkälti palloilulajien miesten maajoukkueiden vastuuvalmentajien foorumin innostamana, tutkailemaan myös muiden lajien erityispiirteitä sekä yhtymäkohtia jalkapalloon. Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä. Nyt kaksi vuotta asiaa päässäni pyöritellessäni sain aikaiseksi kutsua osan lempääläläisten seurojen päätoimisista seuratyöntekijöistä yhteiseen foorumiin keskustelemaan mm. seuratyöstä, valmennuksesta, urheilusta/ liikunnasta ja olosuhteista. Kantavana ajatuksena on vertaistuki sekä lähtökohta siitä, että antamalle muille jotain voin myös itse saada jotain, ennemmin tai myöhemmin. Vaikuttaa siltä, että jo yhden tapaamisen jälkeen ollaan tekemässä jo ihan konkreettista, myöhemmin kentällä näkyvää yhteistyötä yli lajirajojen. Mahdollisia yhteistyömuotoja voisi olla esimerkiksi yhteiset koulutukset, yhteiset toimihenkilöresurssit, lajikokeilut ja olosuhteiden kehittäminen.
Olen pyrkinyt edellä avaamaan pitkälti omia ajatuksiani yhteistyön tärkeydestä mahdollisimman laajasti. Samalla olen tullut hieman avanneeksi seuran yhteistyömalleja lähinnä niitä, joita LeKi-futiksella on muiden seurojen kanssa. Joitakin tärkeitä yhteistyötahoja, esimerkiksi Lempäälän kunta ja pelaajien perheet, on jätetty tarkoituksella pois, sillä he ansaitsevat kokonaan omat blogikirjoitukset.
Yhteistyö on tärkeää. Sen avulla voimme olla parempia ja saavuttaa menestystä. Juuri tavoitteet ja menestymisen mittarit olisi tärkeää yhdessä miettiä. Mihin tarvitsemme yhteistyötä? Mitä me voimme siitä hyötyä ja mitä me voimme siihen tuoda? Mikä on meille menestymistä?
Kuten jalkapallo ja valmentaminen, myös yhteistyö on jatkuvaa kehittymistä, kokeilua, virheiden tekemistä ja niistä oppimista. Tärkeää on löytää oikeat ja luotettavat kumppanit ja pyrkiä yhdessä rakentamaan tavoitteiden ja arvojen mukainen, pidempiaikainen malli, jonka hyöty ulottuu mahdollisimman laajalle.
Yhteistyöterveisin
Matti Tuominen
Junioripäällikkö
Lue myös aikaisemmat Me välitämme blogisarjan kirjoitukset:
