Ympäri Suomea joka viikko sadoilla kentillä kamppaillaan 1v1-tilanteissa, juostaan suuntaa muuttaen, tarjoillaan ”namupasseja”, tehdään upeita torjuntoja sekä koetaan erilaisia elämyksiä jalkapallon parissa. Viimeisimpien mittausten mukaan jalkapallon yhteiskunnallinen vaikuttavuus Suomessa on 770 miljoonaa euroa (UEFA SROI-mallinnus) ja aktiivisia pelipassin omaavia pelaajia on yli 135 000. Jalkapalloa seuratasolla on kuitenkin hyvin vaikea harrastaa ilman yhtä tai useampaa joukkueen harjoituksia ja pelejä organisoivaa henkilöä. Harva joukkue tulee toimeen ilman valmentajaa. Myös Palloliitto on viime vuosina korostanut valmennuksen merkitystä läpi suomalaisen pelaajan polun. Tavoitteena on, että jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella olisi koulutettu valmentaja.
Korona tuli keväällä 2020 sotkemaan seurojen ja joukkueiden arkista ahertamista. Toiminta muutti muotoaan ja myös valmentajat joutuivat uuden tilanteen eteen, kun ei ollutkaan enää mahdollisuutta vetää joukkueelle treenejä ja opettaa jalkapallon hienoutta tarvittaessa kädestä pitäen. Keväinen uusi ja mullistava tilanne pakotti keksimään keinoja, miten joukkueet pystytään pitämään kasassa ja miten pelaajien kehittämistä voidaan jatkaa etänä. Keväältä jäi varmasti paljon uusia toimintamalleja käytettäväksi myös jatkossa, mutta kevään malli kertoi sen, että pelkästään etänä jalkapallon harrastamista harjoittelun ja pelaamisen merkeissä ei voi tehdä. Valmentajia tarvitaan siis edelleen kentillä.
Erityisesti lasten ja nuorten valmentajilla on todella merkittävä rooli suomalaisessa liikunnassa, ihan kaikilla tasoilla yli lajirajojen. Monesti tuntuu, että heitä arvostetaan aivan liian vähän. Annetaan tässä blogikirjoituksessa puheenvuoro LeKi-futiksen valmentajille. Heille, jotka ovat viikoittain useamman tunnin mahdollistamassa lasten, nuorten ja aikuisten jalkapallon harrastamisen LeKi-futiksessa.
LeKi-futis
LeKi-futis on noin 400 pelaajan seura Lempäälässä. Seuralla on merkittävä paikallinen rooli lasten ja nuorten liikuttajana. Lisäksi seura on ollut pelaajamäärällä mitattuna kymmenen suurimman jalkapalloseuran joukossa jo pitkään Pirkanmaan alueella. Seura on kasvattajaseura, jonka tavoitteena on tarjota laadukasta ja tavoitteellista jalkapallotoimintaa sekä tytöille että pojille. Toimintaa kehitetään siihen suuntaan, että seurassa voi olla pelaajana mukana niin harrastemielessä kuin kilpailullisin tavoittein. Vahva tahtotila on rakentaa pelaajapolku aina Palloleikkikoulusta aikuisten joukkueisiin. Seuralla on Tampereen Ilveksen kanssa seurayhteistyösopimus, joka mahdollistaa yksittäisten pelaajien polun kansalliselle huipulle. Yhteistyö tuo seuralle myös merkittäviä apuja valmentajien koulutukseen, tutorointiin sekä toimivien asioiden jakamista käyttöön yli seurarajojen.
”Asun itse Valkeakoskella, mutta riittävän lähellä osallistuakseni aktiivisesti LeKi-futiksen miesten joukkueen valmentamiseen. LeKi-futis on mainettaan parempi kasvattajaseura, josta on tullut monia hyviä pelaajia. Lisäksi seura oli aktiivisesti minuun aikoinaan yhteydessä. He selvästi halusivat minut mukaan. Pääsen mielestäni hyvin ja monipuolisesti myös kehittämään itseäni valmentajana.” kertoo edustuksen valmentaja Ari-Petteri Tynskä syitä, miksi hän on juuri LeKi-futiksessa mukana.
”Yhteistyösopimus Tampereen Ilveksen kanssa mahdollistaa osallistumisen tiettyihin Ilveksen järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Näissä koulutuksissa parasta on ollut saada tietoa siitä, miten Ilves tekee asioita eri ikäisten pelaajien kanssa. Heillä resurssit ja pelaajamäärät ovat aivan toista luokkaa, mutta mikään ei estä meitä soveltamasta heidän hyväksi koettuja malleja myös meidän valmennuksessamme”, toteaa P8 valmentaja Toni Tarhonen kysymykseen Ilveksen LeKi-futiksen valmentajille tarjoamista koulutuksista.
On hyvä muistaa, että pelaajien lisäksi meillä on myös valmentajia hyvin erilaisista lähtökohdista. On valmentajia, jotka ovat toimineet jalkapallon parissa lähes koko elämänsä, vasta-aloittaneita sekä eri-ikäisiä valmentajia kuten myös valmentajia, joiden oma lapsi on mukana toiminnassa sekä niitä, joiden oma lapsi ei ole valmentajan omassa joukkueessa mukana. Mikäli valmentajalla on intoa, sitoutumiskykyä ja halua kehittää itseään on hän ehdottomasti tervetullut mukaan.
”Itselläni on ollut useita valmentajia, jotka ovat omalla toiminnallaan, asiantuntemuksella ja kokemuksella ohjanneet ja innostaneet urheilussa. Toivon, että voisin vastavuoroisesti nyt valmentajan roolissa inspiroida pelaajia omilla vahvuuksillani ja luoda ilmapiiriä yhdessä valmennustiimin kanssa, jossa pelaajalle luodaan edellytykset kehittyä”, avaa omaa suhtautumistaan valmennukseen Naisten ja B-tyttöjen valmentaja Mika Savela, joka on yhä joukkueen toiminnassa mukana oman tyttären lopetettua jalkapallon pelaamisen.
LeKi-futiksessa ei ole olemassa sellaista ikäluokkaa tai ryhmää, johon ei olisi valmennusavulle tarvetta.
Haluamme ehdottomasti mukaan myös valmentajat, jotka omassa elämäntilanteessaan pystyvät sitoutumaan joukkueen toimintaan vain kerran viikossa. Jokaisen valmentajan kohdalla pystytään räätälöimään sopiva valmennusrytmi sekä ikäluokka, jonka kanssa kunkin valmentajan vahvuudet saadaan parhaiten esiin. Selvää on toki myös se, että pelkillä apuvalmentajilla ei toimintaa pyöritetä, vaan tarvitsemme myös niitä valmentajia, jotka ovat sataprosenttisesti mukana ja kantavat vastuuvalmentajan roolin vähintään yhden kauden ajan.
Viime vuosina seurassa on menty eteenpäin niin yksittäisten pelaajien kuin kokonaisten ikäluokkien kehittämisen osalta, joista esimerkkinä ovat muun muassa T18 ikäluokan Ykkösen paikka kaudelle 2020 ja useamman ikäluokan pelaaminen alueellisissa sarjoissa.
Valmentaminen
Olisi melko typerää väittää, että valmentaminen on helppoa tai kevyttä hommaa. Valmentaminen on hyvin kokonaisvaltaista; tulee ottaa huomioon lajin tekniset, taktiset ja fyysiset puolet. Lisäksi on tärkeää huomioida myös pelaajien psyykkisen hyvinvointiin liittyviä asioita.
Monesti tuntuu siltä, että juniorijoukkueissa valmentajien rekryäminen pelaajien vanhemmista tyssää lauseeseen: ”En ole itse koskaan pelannut futista, enkä edes seuraa sitä aktiivisesti”. Fakta on kuitenkin se, että hyvästä pelaajasta ei automaattisesti tule hyvää valmentajaa ja hyvä valmentaja ei välttämättä vaadi taustalleen pelaajauraa.
”Pelaajaurasta on hyötyä, mutta se ei ole välttämätöntä. Valmentaja pärjää varmasti, kun on kiinnostunut, kuuntelee ja luo luottamusta ympärilleen. Valmentaminen on ihmisläheinen tehtävä. Kaikki tekniset asiat oppii varmasti kouluttautumalla ja kysymällä”, toteaa itse aina Veikkausliigatasolle pelannut A-P Tynskä.
Ei ole syytä epäillä Tynskän puheita, mutta myös Veikkausliigatasolla on samoja ajatuksia.
FC Lahden vastuuvalmentaja Ilir Zeneli toteaa Urheilulehden numerossa 35: ”Ainoat paineet on onnistua sen vuoksi, että muutkin alempien sarjojen nuoret valmentajat saisivat mahdollisuuden. Haluan onnistua myös heidän puolestaan. Tiedän Kakkosesta monta hyvää valmentajaa, joilla ei ole merkittävää pelaajauraa, mutta jotka tuntevat lajin ja pärjäävät ihmisten kanssa.”
LeKi-futiksessa tärkeimmät kriteerit valmentajille ovat innostavan ja yritteliään ilmapiirin luominen sekä peleissä että harjoituksissa, oma sitoutuminen vähintään yhdeksi kaudeksi ja pyrkimys pelaajien valmentamiseen. Eli mukaan voi lähteä ilman lajitaustaa ja syvällisempää pelin ymmärrystä. Jo yhden kauden aikana valmentaja kehittyy huomaamattaan monessakin asiassa. Tekemällä ja kokemalla oppii. Monesti myös pelaajilta saatava melko suora ja välitön palaute kertoo mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät.
”Jalkapallo löytyy kohdasta pelit ja leikit. Sen pitää olla kivaa ja tunnepohjaista. Tämä ei saa kadota valmentajaltakaan.” kertoo Zeneli Urheilulehden haastattelussa.
Valmentamisen ja seuratyön arvo
Moni valmentaja painii siis sen asian kanssa, miten oma osaaminen riittää. Toinen haaste on monelle se, miten saa ajan riittämään useampana iltana viikossa kentällä oloon. Vaikka valmentaminen vie aikaa ja energiaa, antaa se parhaimmillaan paljon myös takaisin.
Miksi valmentaminen on palkitsevaa?
”Valmentamisessa parasta on nähdä poikien kehittyvän ja kasvavan jalkapalloilijoina (ja ihmisinä). On hienoa, kun saa olla osa tätä kehitystyötä”, toteaa P11 valmentaja Juha Pamppunen.
”Parasta valmentamisessa on kohdata ihmiset ihmisinä ja nähdä heidän vahvuutensa sekä vaikuttaa niihin. Haastavinta on löytää keinot motivoimiseen. Kehittyminen vaatii välillä venymistä ja epämukavuusaluetta. Sieltä onnistumiset tulevat. Miten saadaan luotua harjoituksia, jotka kiinnostavat päivästä toiseen?” pohtii A-P Tynskä.
LeKi-futis markkinoi itseään myös kasvattajaseurana. Jalkapallo on toiminnan keskiössä, mutta uskomme vahvasti myös siihen, että olemalla seuran toiminnassa mukana oppii taitoja, joista on hyötyä myös muilla elämän osa-alueilla. Yhteiskunnallisesti on myös erittäin merkittävää saada lapset liikkumaan ja harrastamaan mahdollisimman pitkään.
Kehittyminen
Pelaajien kehittäminen pyritään pitämään seurassa suuressa arvossa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että moni valmentaja pitää pelaajien kehittymistä parhaimpana asiana valmentamisessa.
”Parasta valmentamisessa on ehdottomasti se, kun näkee pelaajien taitoja pelitapahtumissa. Monesti kun jotain uutta asiaa lähdetään harjoittelemaan ensimmäistä kertaa, tuntuu, että edessä on todella pitkä tie. Saattaa kuitenkin käydä niin, että pienen alkukangertelun jälkeen pelaajat omaksuvat uuden asian jopa yllättävän nopeasti ja tällaiset hetket ovat valmentajille erityisen mukavia. Toki saavutettua tasoa täytyy jatkossa nostaa, mutta pitää osata ottaa ilo irti pienistäkin voitoista. On myös mukavaa, jos onnistuu vetämään hyvät treenit suunnilleen niin kuten on etukäteen suunnittelut ja näkee poikien tykänneen treeneistä”, pukee valmentajan fiilikset sanoiksi Toni Tarhonen.
LeKi-futiksessa ei tyydytä pelkästään pelaajien kehittämiseen vaan iso painoarvo on myös valmentajien kehittämisessä, kuten aiemminkin jo todettiin.
”Todellakin on ollut apua! Olen ymmärtänyt paremmin mitä omat valmentajat yrittävät hakea erilaisilla harjoitteilla”, huudahtaa kymmenen vuotisen pelaajauran ja kahden vuoden valmennusuran omaava, 2002 syntynyt E/D-tyttöjen vastuuvalmentaja Silja Lukkarinen kysymykseen onko valmentamisesta ollut apua hänen omaan pelaamiseensa.
”Olen käynyt muutamia valmennuskoulutuksia ja niistä on ollut todella paljon apua omaan valmentamiseen. Olen ymmärtänyt enemmän, miten pelaajien kanssa tulisi kommunikoida ja sen avulla lähtenyt luomaan erityyppisille pelaajapersoonille erilaisia palautteenantotapoja. Myös fysiikkapuolelta olen saanut koulutuksissa hyviä harjoituksia joukkueen arkeen”, paketoi Lukkarinen positiiviseen sävyyn ajatuksiaan valmentajana kehittymisestä.
LeKi-futis on saanut joka vuosi erityisesti valmentajilta kiitosta mahdollisuudesta kouluttautua. Seuran sisäisten teemakoulutusten lisäksi tarjolla on ollut Palloliiton koulutukset. Uudet Futisvalmentajan startti ja Ikävaihekoulutukset ovat olleet kokonaisuudessaan loistava lisä suomalaiseen kuten myös lempääläläiseen jalkapalloon.
”Koen menneeni eteenpäin teemanmukaisessa valmentamisessa. Koulutusten ja Taitotorien (toimintamaksuun kuuluva lisäharjoitus pelaajille) kautta tähän on tullut selkeää parannusta ja olen huomannut, että hyvällä valmistautumisella yhdessäkin harjoituksessa voidaan saada näkyviä tuloksia aikaan. Se osaltaan motivoi niin pelaajia kuin valmentajia. Olen myös oppinut, ettei jonkun yksittäisen asian valmentamisessa tarvitse keksiä pyörää uudestaan ja kuinka monesti yksinkertainen on kaunista. Parhaimmillaan yhdellä yksinkertaisella harjoitteella voi opettaa useampaa eri aihealuetta painopistettä vaihtamalla. Yksinkertaisia harjoitteita on myös helpompi muokata pelaajille sopivammiksi kuten aluetta tai pelaajamäärää muokkaamalla. Tämä on tärkeää, jotta eritasoiset pelaajat saavat juuri sopivasti haastetta”, jatkaa rautaisella otteella haastattelun kysymyksiin vastaamista F-ikäluokan valmentaja Toni Tarhonen. Samanlainen ote Tarhosella on myös joukkueen harjoituksissa, joten hyvissä käsissä on pikkujunnut.
Miksi mukaan?
Kiinnostaako sinua valmentaminen? Me olemme varmoja, että saisit erittäin palkitsevan harrastuksen hyvin johdetussa seurassa. Sinulla olisi kaikkien aikojen mahdollisuus päästä vaikuttamaan sekä tukemaan useamman pelaajan kehittymistä niin jalkapalloilullisesti kuin muillakin elämän osa-alueilla.
Sinun ei tarvitse valmentaa yksin vaan saat ympärillesi muita innostuneita ja sitoutuneita valmentajia, joiden avulla sinulla on mahdollisuus kehittää itseäsi myös valmentajana ja oppia jalkapallosta lisää.
”Olen päässyt juttelemaan muiden valmentajien kanssa koulutuksissa ja ihan arjessakin siitä, mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät”, kertoo Silja Lukkarinen.
”Valmennustiimin ja toimihenkilöiden toiminta peilaavat täysin joukkueen toimintaan ja käyttäytymiseen niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Kannustava, huolehtiva, kunnioittava ja suunnitelmallinen ilmapiiri luo pohjan sekä yksilön, että koko joukkueen kehittymiseen”, avaa syvällisemmin tiimityöskentelyn merkitystä Mika Savela.
Valmentajilla on mahdollisuus päästä osaksi toimivaa seuraa ja nauttia sen tarjoamista yhteisöllisistä kokemuksista. Koulutusten lisäksi järjestetään perinteisiä saunailtoja ja seuralta on saatavilla ottelulippuja Veikkausliigan peleihin. Lisäksi ihailtavan moni valmentaja käy seuraamassa toisten ikäluokkien pelejä vaihtaen ajatuksia valmennuksesta.
Mikä on seurayhteisön merkitys mielestäsi ja miten se LeKi-futiksessa ilmenee, Mika Savela?
”Vaikka yksittäinen peli voi olla kyseisellä hetkellä aivan äärettömän tärkeä ja saattaa ratkaista sarjavoiton tai tippumisen, tulisi muistaa, että seurana meidän tulee kehittää pelaajaa pitkäjänteisellä tavalla. Mielestäni LeKi-futiksen arvot ja ennen kaikkea päivittäinen toiminta tukee pitkäaikaista kehitystä ja luo vahvan kasvupohjan pelaajan omien tavoitteiden täyttämiseen.”
Millaisia valmentajia LeKi-futis sitten hakee?
Annetaan Toni Tarhosen kertoa, millainen on hyvä valmentaja heidän ikäluokassaan. ”Itselle ensimmäisinä mieleen tulevat adjektiivit ovat kannustava ja johdonmukainen. F-ikäluokassa jalkapallo on monelle vielä leikkiä ja pelaajat vasta kokeilevat onko jalkapallosta pitkäaikaisemmaksi harrastukseksi. Tällöin vanhemmilla ja valmentajilla on iso rooli siinä, että pelaajat saadaan todella innostumaan lajista. Siksi harjoituksissa ja peleissä on oleellista olla kannustava ja tsemppaava, koska jokainen pelaaja tasosta riippumatta tarvitsee positiivista palautetta ja onnistumisen tunteita. Myös parannuskohteista jutellaan paljon. Asia pitää vaan osata esittää oikealla tavalla.
Johdonmukaisuudella tarkoitan sitä, miten joukkueen toimintaa pyöritetään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Harjoituksissa ja pelitapahtumissa on aina suunnilleen tietty rakenne, jonka pelaajat pikkuhiljaa sisäistävät. Tätä kautta valmentajien ei tarvitse aina kerrata mitä tehdään. Tämä helpottaa valmentajien työtä, mutta auttaa myös pelaajia keskittymään paremmin oleelliseen. Johdonmukaisuus näkyy myös siinä, että tietty vaatimustaso on aina läsnä.”
Ei välttämättä helppoa, mutta ei missään nimessä myöskään mahdotonta. Lähtökohtaisesti kannustavan ja positiivisen ilmapiirin luomisella sekä ikäluokkaan ja pelaajien tasoon sopivalla vaatimustasolla esimerkiksi joukkueen toimintatapojen noudattamisessa pääsee jo loistavasti alkuun.
Juha Pamppunen tiivistää hyvin omat viestinsä niille, jotka vielä empivät mukaan lähtemistään:
”Rohkeasti mukaan vaan! Tämä on todella hauskaa ja mukavaa hommaa. Itse olen monesti miettinyt mitä muuta tekisin sillä ajalla, jonka nyt vietän jalkapallokentällä. Ja kun sitä mietin, tiedän, että valintani olla jalkapallokentällä – usein niin oman lapseni ja perheeni kuin muidenkin lasten ja perheiden kanssa – on oikea.”
Nähdään siis kentällä!
Mikäli valmentaminen kiinnostaa, ota yhteyttä.
Junioripäällikkö
Matti Tuominen
lekifutis.tuominen@gmail.com
p. 050 338 6111
