Naisten edustusjoukkue kotivoittoon Oriveden Tuiskua vastaan

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp

Naisten pelit pikkuhiljaa alkavat käydä vähiin, sillä toiseksi viimeinen kotipeli pelattiin maanantaina jo hieman viilenevässä Hakkarin illassa. Naisten ja B-tyttöjen joukkueella oli alla rankka viikko, jossa sijoitusten kannalta tärkeitä pelejä oli saman viikon aikana peräti neljä. Pahaksi onneksi samalle jaksolle sattui pari loukkaantumista, sekä pienimuotoinen flunssa-aalto karanteeneineen, joten edellinen viikko oli ehkä koko kesän heikoin pelillisesti. Laadukasta pelaajaa löytyy rosterista paljonkin paikkaamaan joten lähinnä kyse oli pikakomennuksista uusille pelipaikoille ja hieman vireystilan vaihtelun aiheuttamasta alisuorittamisesta. Kun kentältä puuttui yhtä aikaa joukkueen esimerkin näyttäjät ja henkiset johtajat Silja Lukkarinen, Laura Lampi ja Olivia Koivisto, on peleihin väistämättä vaikea syttyä. Esimerkkinä vireystilasta oli koko viikon tärkein peli Espoossa, missä viimeiset poissaolot tulivat vasta perillä juuri ennen peliä. Menomatkalla joukkueen bussista räjähti rengas ja moottoritiellä odotettiin korjausta reilusti yli tunti, joten bussista juostiin lähes suoraan pelaamaan kauden tärkeintä peliä.

”Ensimmäinen jakso oltiin täysin tervassa, toinen pelattiin hyvin, mutta pisteet oli jo siinä vaiheessa menetetty. Kun tähän lyödään kaupan päälle vielä henkinen haaste maalinteon vaikeudesta, oli härkäviikko todella nimensä veroinen.” kommentoi valmennustiimi.

Niinpä nyt maanantaisessa naisten pelissä oli hyvä paikka nostaa fiilis ja tekeminen omalle tasolle, kun vastaan juoksi sarjan häntäpäässä oleva Oriveden Tuisku. Teemana oli löytää maalijyvä, osua tolppien väliin, ohittaa maalivahti, rakentaa maalipaikkoja useille pelaajille: tehdä mitä tahansa jotta pelistä jäisi paljon onnistumisia maalintekoon ja karistaa jo gorillan mittoihin kasvanut apina selästä.

Kuva: Kari Etelä

Heti aluksi on sanottava, että vaikka Orivesi onkin sarjan viimeinen, monille tuli yllätyksenä joukkueen taso sekä yleisössä, että pelaajien kesken.

”Tänä vuonna naisten nelonen on ollut ihan hyvälaatuinen sarja, huippujoukkueet ovat oikeasti kolmosen tasoa ja toisessa päässä olevat joukkueet pelaavat myös hyvää ja rakentelevaa jalkapalloa. Yhtään harrasteporukkaa ei tässä sarjassa tänä vuonna ole ja tämä on otettu pelaajissa vastaan todella positiivisesti. Jokainen peli on ollut jalkapalloa ja vaikka tasoero useasti on ollut meidän eduksi, on naisten sarjan fyysisyys kuitenkin porrasta ylempänä joten pelitapahtumat ovat olleet aina täyttä urheilua eikä höntsää.” kommentoi vastuuvalmentaja Sami Nyyssönen.

Kuva: Kari Etelä

Teemana oli siis onnistua maalinteossa, mutta ehkä montun pohjalla pitää käydä ennen kuin sieltä noustaan rytinällä ylös. Vielä ei ollut Tuisku peli se jossa maalihanat aukeavat, osin siitä syystä että Orivesi puolusti tarkasti ja ei antanut tuumaakaan periksi kaksinkamppailuissa tai kilpajuoksuissa. Osansa vähämaaliselle ottelulle oli myös sillä, että maalinteko tuntuu edelleen olevan taakka, jopa siinä määrin että se alkaa kääntyä jo sisäiseksi vitsiksi joukkueen kesken. Positiivista siinä on se, että taakka ei ole vähentänyt pelaajien motivaatiota jalkapalloon tai harjoitteluun ja joukkueen ongelmaan osataan suhtautua jo huumorilla. Negatiivista tietty on se, että usko omiin maalintekomahdollisuuksiin pienenee jos itsekään tai joukkuetoverit ei enää usko, että pallo löytää tiensä tolppien väliin. Avopaikkoja tuhlattiin taas urakalla ja näytti, että lukemat pysyvät pienenä vaikka peli periaatteessa pyöri koko ajan oikeassa päädyssä kotijoukkueen silmin. LeKin maalivahdille Ella Rajalalle kirjattiin ottelun aikana yksi torjunta, kun hän liimasi korkean pallon hanskoihinsa ottelun alkuneljänneksellä.

Kuva: Kari Etelä

Päivän ensimmäinen ja komein maali tuli Julie Wiik:ltä, joka teki kauden toisen maalinsa ensimmäisen maalinsa kopiolla. Kahdessakympissä jalka vapaaksi ja kierteinen veto yläkulmaan ja maalivahdin komeasta heittäytymisestä huolimatta verkko soi ajassa 19. minuuttia. Pelin toinen maali oli melkein yhtä komea, kärkenä pelannut Saana Jokinen vippasi kantapäällä pallon LeKin tuoreen vahvistuksen Riina Katajiston juoksulinjalle ja Riina ohitti maalivahdin pelin 26. minuutilla. Riina pelasi nyt ensimmäisen pidemmän pätkän sinisissä ja osoitti muutamaan kertaan, että pelinlukutaito ja peliäly on tallella, mutta myönsi itsekin, että juoksukunto ei riitä LeKin aktiiviseen yläprässin toteuttamiseen ja nopeisiin linjan nostoihin.

”Joukkueen pelityyli on hyvin samanlaista mihin olen tottunut ja pelaajat liikkuivat älykkäästi, varsinkin pidin siitä että pelipaikkojen vaihto uusien pelikavereiden kanssa tilanteen mukaan oli automaattista. Helppo tulla mukaan tällaiseen ryhmään kunhan saa kunnon kohotettua paremmaksi.” kommentoi Riina Katajisto.

Kuva: Kari Etelä

Riinan ensimmäisen LeKissä tehdyn maalin jälkeen tulikin pitkä maaliton jakso, jossa LeKi painosti, mutta ilman palkintoa. Tässä vaiheessa vaihtopenkillä ja yleisöstäkin alkoi jo usko loppua ja mm. läpiajon kesken alkoi kuulua kannustavia ”yli” tai ”tolppa” vinoiluja. Onhan urheilu kuitenkin parhaimmillaan sitä, että herätetään yleisössä tunteita ja nyt edustusjoukkueessa on totuttava siihen, että yleisö on tullut katsomaan pelaajien suorituksia, eikä vaan kannustamaan lapsiaan kivan harrastuksen parissa. Yleisöllä on oikeus vaatia ja joukkueella on velvollisuus tehdä töitä joukkueen ja seuran eteen.

”Työnteko kentällä tai harjoituksissa ei ole koskaan ollut ongelma, mutta nyt valmennuksessa saamme toden teolla lähteä pohtimaan millä henkisiä lukkoja maalintekovaikeuteen saadaan avattua. Olisiko tähän väliin hyvä tehdä jotain ihan muuta?” pohdiskeli Nyyssönen.

Peliä oli taas sadan katsojan joukossa katsomassa myös Lempo-Volleyn naisten edustusjoukkue. Syksyn aikana seurat tekevät hieman yhteistyötä ja vierailevat toistensa pelissä ja tarjoavat monipuolisuutta harjoitteluun vierailemalla toistensa harjoituksissa. Lempäälässä on nyt kaksi uutta naisten edustusjoukkuetta eri lajeissa ja tämä on erittäin tärkeä asia lempääläläisten tyttöjen harrastamisessa, edustusjoukkueet omassa kunnassa – kahdessa isossa lajissa. Tarinaa vierailupeleistä ja harjoituksista seuraa myöhemmin.

Nyt keskitytään henkiseen valmennukseen ja seuraavaan peliin joka naisten ryhmällä on PJK:ta vastaan vasta 20.9. Pirkkalassa. Paljon ehtii tapahtua siihen mennessä.

Uusimmat

SEURAA MEITÄ