Mitä väliä – tämä on vain jalkapalloa
Niin mitä väliä? Onko jalkapallolla väliä? Onko se täysin irrallinen asia, johon ei yhteiskunnan vallitseva tila mitenkään vaikuta? Se on vain peliä ja hyvä harrastus – miksi sitten pahoitamme mielemme niin herkästi, kun kentällä tapahtuu jotain omasta mielestä epäoikeudenmukaista, jopa lasten peleissä? Eihän siitä kannata suuttua ja mieltään pahoittaa, jos peli ei kulje. Mitä jos jätän treenit väliin, kun ei vaan jaksa tai hoidan valmentajana treenit vähän sinne päin? Hauskaa ajanvietettähän tämä vain on. Pääasia, että lapsilla on harrastus ja pallo pyörii.
Aika monelle pallon pyöriminen ja ympäristö missä ja miten se pyörii, merkitsee. Mitä jos, sillä onkin väliä? Keneltä se olisi pois. Mitä jos, joku aidosti välittää miten sinun ja sinun läheisesi jalkapalloympäristö voi? Mitä jos, sinullakin olisi mahdollisuus päästä himoittuun (?) ”sisäpiiriin”, pois ”tuulareista”? Mitä jos, jalkapallo olisi osa sinua ja sinun arkeasi?
Haluatko kuulla lisää? Hyvä – sillä me välitämme.
Miksi joku blogi?
Törmään työssäni LeKi-futiksen junioripäällikkönä tasaisin väliajoin erilaisiin kysymyksiin, haasteisiin ja väärinkäsityksiin. Olen jopa ennättänyt pysähtymään pohtimaan, mistä tuo kaikki johtuu ja olen päätynyt siihen lopputulokseen, että nykymaailman kieltämättä hektisessä maailmassa myös viestitulva on valtavan suuri. Lisäksi teen itse sen virheen, että oletan ympärilläni olevien ihmisten tietävän ja ymmärtävän asioita, erityisesti seuratyöhön ja jalkapalloon liittyen samalla tavalla, kuin minä itse huomatakseni, että sorruin jälleen yhteen suurimmista virheistä seuratyössä – olettamiseen. Olisiko tällä blogilla mahdollisuus avata ihmisille seuran ja myös omia näkemyksiäni? Toivottavasti.
Ensisijainen pyrkimykseni LeKi-futiksen mukana toimiessani, on ollut se, että lempääläläisillä lapsilla olisi mahdollisuus osallistua laadukkaaseen ja organisoituun jalkapallotoimintaan. Mitä se tarkoittaa toivottavasti aukeaa tulevissa blogikirjoituksissa. H2O – hiki, hauskuus ja onnistumiset (Aluevalmentaja Teemu Eskola) – se on myös minun mielestäni kaiken lähtökohta lasten valmennuksessa. Mutta se on paljon muutakin. Koen tärkeäksi tehtäväkseni haastaa seurajohtoa, valmentajia, seurayhteisön jäseniä ja Palloliittoa, sillä tyytyväisyys tappaa kehityksen ja kaikkea ei kannata tehdä niin kuin ennen. Lisäksi mitä paremmat valmentajat meillä on lapsiurheiluvaiheessa, sen varmemmin pääsemme tavoitteisiin ja hei: lapsetkin viihtyvät!
Yhtenä motivaattorina kyseisen blogisarjan kirjoittamisessa toimii myös halu nostaa vapaaehtoistyön merkitystä, valmentamisen haasteita ja hienoutta, lasten harrastamisen tärkeyttä sekä myös pyrkiä avaamaan lukijoille, miksi jalkapallo on vaan niin upea laji ja kuinka upeaa on kuulua tähän yhteisöön. Helposti kuvitellaan, että jalkapallojoukkueen valmentaminen on vain treenien vetämistä ja otteluiden peluuttamista – ei se on paljon muutakin, myös lasten maailmassa ja myös pienemmissä seuroissa ja alemmilla sarja – ja laatujärjestelmä tasoilla. Ennen kaikkea se on ihmisten kohtaamista. Toivon tuovani myös harrastavan lapsen ääntä esiin kirjoituksissani mutta vain oman kokemukseni kautta.
Mitä varten tämäkin?
Mitä on luvassa? Ainakin kokemuksia arjesta. Tavoite on tuoda huippuhetket, pettymykset, mahdollisuudet, haasteet ja ilmiöt esiin.
Otsikkotasolla päätöksiä sisällöstä on jo tehty mutta ei paljasteta niitä vielä. Toivottavasti saamme myös lukijoiden toiveita aiheista.
Koen, että urheilukeskustelu ja journalismi on kovin pinnallista meillä suomessa. Puhutaan pelistä mutta ei kuitenkaan päästä siihen syvällisesti kiinni. Nykyään puhutaan ilmiöistä urheilun ja liikunnan taustalla mutta ehkä liikaa vain siitä, miten se ilmenee korkeimmilla sarjatasoilla. Miten ihan tavallinen liikunnan ja jalkapallon harrastaja kokee arkensa, sitä pyrimme myös tuomaan esille.
Mutta riittää myös, että luet, luet huolella, mietit, analysoit ja pohdit asioita omalta kantiltasi ja omasta roolistasi käsin.
Ketäköhän tämä koskettaa?
Haluan pitää blogini rehellisenä ja täten toteankin itsekkäästi, että osittain tämä kirjoitustyö on myös itseäni varten. Toki toivon, että tekstini ja sanomani tavoittaa erityisesti sinisen #lekisydämen omaavat seuran jäsenet, sekä seurayhteisön jäsenet (Ilves, Ylöjärven Ilves, ViiPV) mutta ehdottomasti koen puhuvani monen suulla myös nk. päättäjien suuntaan. Valmentajat, pelaajat, vanhemmat – osallistukaa! Liikuntaharrastus kaikilla tasoilla on mielestäni todella tärkeä arvo, jota ei arvoteta riittävästi. Tämäkin asia vaatii yhteistyötä – olkaa aktiivisia ja kommentoikaa.
Koen itse oppineeni valtavasti muilta valmentajilta ja seuroissa toimivilta palkollisilta ja vapaaehtoisilta, yli lajirajojen. Jokainen koulutus on antanut minulle jotain. Lisäksi erilaiset blogit, podcastit, kirjat ja kirjoitukset ovat saaneet itseni ajattelemaan asioita eri kanteilta ja ennen kaikkea ymmärtämään ihmisiä ja ilmiöitä. Näistä syntyy minun oma näkemykseni, jota muokkaamaan tarvitsen myös teitä kaikkia lukijoita. Omat kokemukset haluan puolestani tuoda teidän lukijoiden mieliin.
Toivon, että blogini herättää keskusteluja ja kommentteja. Olisi mahtava huomata, että lukijat osallistuisivat omilla ajatuksillaan ja toiveillaan tulevien kirjoitusten sisältöihin.
Joskus vai jouluna?
Nyt aluksi on sovittu LeKi-futis legenda Samu Nevalaa kunnioittaen 13 osaisen blogin kirjoittamisesta. Ilmestymistahti on kerran kuukaudessa, aina kuun lopussa. Ensimmäinen jo ennen joulua (2021)! Tekstit julkaistaan seuran kotisivuilla. Tiedän asettavani itselleni yhden päämäärän lisää jokaiselle kuukaudelle tulevan vuoden ajan. Moni asia siirtyy valitettavasti eteenpäin mutta tästä aikataulusta tulen pitämään kiinni, mikäli haluatte. Lupaus on lupaus ja onneksi rinnallani kulkee seuran mediatiimi, joka tulee pitämään huolen, että lupaus myös pitää.
Tervetuloa lukemaan blogisarjaa: Me välitämme.
Matti Tuominen
Junioripäällikkö
LeKi-futis
